B-luokan pelejäkö?

Edellisen viikonlopun huikeiden vajaatyttöisten tsemppipurskausten jälkeen kotiyleisön odotukset olivat korkealla. Vastustajan kaataminen kotikentällä Grottanissa olisi suuri ilo –lähes velvollisuuskin ja sitä odotin innolla – ehkä liiankin.

Kotiyleisöä kertyi paikalle aamusta aika niukasti vaikka aamu eli ylen aikainen ollutkaan. Jussin kanssa asettauduimme pömpelinvahdeiksi ja teimme vaitiololupaukset, kun ottelu BK:ta vastaan alkoi. Alkutahdit menivätkin hienosti komennossamme, mutta jo 5 minuutin kohdalla vauhti loppui. Siirryimme flexi-pelaamiseen eli aloimme selvästi pelata nuorten vastustajiemme tasolla – enemmistö BK:n porukasta oli näet vuosikertaa nuorempaa. No, olihan se ainakin jännempää niin, mutta parempaankin olisimme mielestäni pystyneet. Menimme vähän siihen ja tähän helppoon. Laina-Lotta maalissamme piti meitä onneksi pinnalla. Valmentajat antoivat hyviä ohjeita jatkuvasti ja tekivät mitä voivat, mutta niitä ei joko kuultu tai vastaanotin ei ollut päällä. Ensimmäinen puoliaika päättyi vähillä tapahtumilla ja merkinnöillä Karjaan ollessa kyllä henkisesti niskan päällä. Valkut koittivat karistella väsymystä ja unta tauolla; kotikatsomo kun ei ollut kannustukseen taipuvaista ja äänekästä sorttia (tämä on siis luettava rakentavaksi kritiikiksi). Toisella puoliajalla kirkkaina hetkinä pelimme kulki kotvan aikaa ja Jenny A:n rykäisy piti meidät mukana, pääsimme jopa hetkeksi niskan päälle. Viimeiset 5 minuuttia olivat yksi huonoimmista aikoihin ja Karjaan tytöt kirivät parin maalin kaulamme kiinni. Loppuminuuttien jännityksentäyteisen sähellyksen jälkeen tämä vähämaalinen peli päättyi 10-10 ja ilo Karjaan leirissä oli meitä korkeammalla.

Ehkä sitten jotain tästäkin opimme. Nyt kävi mielessä Ogen motto ”du spelar som du trenar” eli vauhti täytyy pystyä treeneissä ylläpitämään, ettei pelinopeus tällaisissa tilanteissa katoa. Tosin täytyy todeta, että ei HIFK ja SIF:kään keskinäisessä ottelussaan mitään huikeita esityksiä näyttäneet eli jotenkin oli kaikin puolin vaisua tämä aamupäivän meno.

SIF- ottelu alkoi vauhdilla, mutta vauhti ryytyi nopeasti säästöliekille; onneksi ei aivan edellisen ottelu tapaan, mutta lähelle kuitenkin. Ensimmäisen 5 min jälkeen ote siirtyi SIF:lle, joka aloitti takaa-ajonsa. Siuntio oli näet jo saanut pelata HIFKiä vastaan pahimmat energiat pois. Ensimmäisen puoliajan loppu oli hakemista puolin ja toisin. Passit löpsyyntyivät ja jalat seisoivat –lyhyesti tiivistettynä, vaikka Vilja onnistuikin parikin kertaa, keskittyminen herpaantui ja yritys heikkeni. Puoliaika päättyi meille turvallisen oloisesti 5-1, ja siitä taisi tulla ongelma. SIF sai puhallettua vauhtia tyttäriinsä ja 6 minuutin meille huonon jakson jälkeen he olivat tasoissa 8-8. Aikalisällä saimme tyttöihin puhtia ja pääsimme kolmen maalin karkumatkalle. SIF käytti omansa, mikä antoi puhtia vuorostaan heille. Tässä vaiheessa oli kotikatsomo herännyt horteestaan ja onnistumisista tuli vahvoja kehuja, kuten asiaan kuuluu.  Viimeisille minuuteille mentässä meillä oli taas turvallisen tuntuinen johto, joten yritimme rauhoitella peliä –turhaan. Vire oli sellainen, että nyt mennään eikä meinata. Valitettavasti se kostautui toistuvina teknisinä virheinä, mutta Emmin niitti kesti ja kavennuksista huolimatta peli tuli meille 13-12. Jos edellisessä ottelussa oli veskarilla suuri merkitys, niin Titta pelasi hyvän pelin ja ratkaisi onnistuneilla torjunnoillaan tärkeissä paikoissa ottelun meille.

Todella tärkeät pisteet ensi kevään sarjaa ajatellen. Mutta, jos paikan sinne haluamme varmistaa, on onnistumisia eli pisteitä tultava vielä lisää Turun reissulta 13.12, mieluusti enemmän kuin 2. Toivottavasti Mineakin on jo silloin remmissä.

A-luokan sarjapelejä

Toistaiseksi olimme saaneet neniimme sarjapeleissä ja poistuneet kentältä vain kokemusta rikkaampana. Eväät huonompaan oli hyvin pakattu, kun maalivahtimme Titta oli matkoilla, Emmi sekä Stina toipilaina ja Minea poti murtunutta jalkaansa. Soffillakin oli omat ottelunsa. Toivottu ottelusiirtokaan ei onnistunut. Siitäkin huolimatta matkasimme lauantaina 15.11.2008 iloisina ja odottavin mielin Herttoniemeen kohtaamaan Akillesta ja Atlasta. Mutta olihan meillä vielä 7 reipasta tyttöä heittää kentälle.

Akilles saapui paikalle lähes yhtä niukkana eli yhden vaihtarin turvin. Energiaa ja vauhtia piisasi alussa, tyttömme tekivät töitä ja onnistuivat järjestyksessä Vilja, Malle, Anna, Jenny ennen ensimmäistä takaiskua Matildan vartioimaan maaliin. Vauhti jatkui ja Vilja onnistui seuraavan 5 minuutin aikana kolmasti, Malle kahdesti sekä Nenne kerran. Tässä vaiheessa vastustaja ottikin aikalisän.  Malle, Anna ja Vilja hoisivat maalintekopuolta, kunnes viimeisellä minuutilla vastustaja kavensi. Sitten pääsimme hetkeksi huokaisemaan. Toinen puoliaika oli hallintaamme, jaksoimme puolustaa ja vasta 12 minuutilla tuli ensimmäinen takaisku. Puoliajan lopussa koitimme hiukan säästellä ja Jenny B teki lopputulokseksi 26-4.

Muutaman minuutin tauon jälkeen vastassamme oli Atlas. Hyvä puoli oli lämmitettyt lihakset, mutta vaihtariton 40 minuuttia oli veroittanut voimiamme. Alkuminuutit mentiin Atlaksen tahdissa. Kolmannella minuutilla Nenne pääsi kaventamaan, mutta seuraavia merkintöjämme odottelimme tovin Atlaksen uuden tulokkaan pyörittäessä meitä useampaan otteeseen. Vilja onnistui kahdesti ja Nenne vielä kerran Atlaksen fyysisen puolustuksen ollessa muille läpitunkematon este. Toisen puoliajan aloitimme terävämmin Mallen ja Annan maaleilla, mutta Atlas vastasi niihin nopeasti. Maalailimme ”yksi meille, kaksi heille” – tahtiin väsymyksen painaessa jaloissa kyllä jo yhä enemmän. Anna, Malle ja Vilja pärjäsivät viimeistelyssä. Vähän toisen puoliajan puolivälin jälkeen hyvin tsempannut Jenny B loukkasi nilkkansa ja pelasimme alivoimalla ottelun loppuun. Lopputulos 10-30. Onneksi meillä oli omalääkäri mukana ja Jennyn nilkka saatiin alustavasti tutkittua. Nyt on onneksi varmistunutkin, että mitään ei ole mennyt rikki ja lauantaina pääsemme toivottavasti hiukan laajemmalla kokoonpanolla kokeilemaan BK-46 :n ja Siuntion iskukykyä.

-Martti-

Kuvia

Aktia–cupista

Aamulla varhain kohtasimme KyIF:n. Kuin toisintona sarjaottelusta siirryimme hiukan onnekkaasti johtoon Viljan kaukovedolla, joka yllätti maalivahdin. KyIF tasoitti, kun  puolustuksemme otti pehmeästi kiinni ja siirtyi kohta johtoon, kun vahvan pakin pitoon ei tullut naapurilta apua. Hyökkäyksessä rullauksemme toimi hyvin, mutta ratkaisuihin ei ollut rohkeutta – ei kyllä aina paikkaakaan. Vähän unelias puolustuksemme kostautui pilkkuna ja vedimme hetken päästä omamme suoraan maalivahdin syliin. Sitten vaparikikka toimi ja kun vielä päästimme pakin läpi ja jätimme tilaa vetää rauhassa kaukaa ylös, oli taukolukema murheellinen 6-1. Muuten hyvää peliä, mutta vastustaja rankaisi kaikista virheistä. Toisella puoliajalla olimme jo tarkempia puolustuksessa, vaikka ajoittain edelleenkin hiukan pehmeitä ja myöhässä. Minea sai  pyöritettyä itsensä irti ja löysi myös hyvin Matildan, Vilja kaappasi kärppänä rebarin ja Emmi iski takanurkkaan laidalta. Toinen puoliaika menikin tasan 4-4. Petrattavaa jäi hyökkäyksen nopeudessa – löysät kaaripassit saisivat jäädä pois ja ajoittain puolustuksen terävyydessä – kiinni pitää iskeä hiukan hanakammin ja aikaisemmin.

HIFKiä vastaan siirryimme heti johtoon Jenny A:n mainiolla passilla Emmille, joka ei erehtynyt. HIFK pääsi tasoittamaan, kun vastaannousu unohtui. Titta esitti useita paraatitorjuntoja tolpan juuresta. Puolustuksemme toimi ja puoliajalle mentiin tasatuloksella 3-3 Jenny A:n ja Mallen vielä onnistuttua – Malle meni niin pienestä raosta, että sitä ei meinannut edes huomata! Sitten vastustaja pääsi tykittämään ja sille ei enää Tittakaan voinut mitään. Jenny A tasotti puoliaikatilanteeksi 3-3, yllätystä oli ilmassa. Vastustaja aloitti toisen puoliajan upottamalla seitsemänmetrisen, Emmi kuittasi sen kauniilla oikean yläkulman vedolla. Sitten olimme myöhässä puolustuksessa ja heittotila jäi. Emmi upotti 7 m heiton ja olimme tasoissa. Jätimme kuitenkin viivalle tilaa, mutta Matilda kuittasi meidät tasoihin. Viimeisillä sekunneilla vastustaja onnistui voittomaalissaan – niukka maalin tappio. Passit nasevammiksi, hyökkäykseen vauhtia. Puolustuspeli oli kokonaisuudessaan tosi hyvä.  Pelin nopeutus pysäytyksen jälkeenkin on mennyt eteenpäin ja rullaus etenee nyt paremmin.

Puolilta päivin pääsi Anna tolppien väliin Dicken ottelussa Titan siirtyessä keräämään kokemuksia viivalle. Puolustus toimi alussa hyvin ja myös hyökkäyspäässä oli heittoyrityksiä. Ensimmäinen kömmi tuli kaveriavun unohduksesta, mutta Stina upotti kuittaukseksi rebarin. Sitten olimme pehmeitä ja vasemmassa laidassa tehtiin tuhoja kahdesti. Emmi kavensi, mutta vastustaja hyödynsi passivista vastaannousuamme ja tauolle mentiin 5-2 tappiolla. Toinen puoliaika alkoi hiukan paininkaltaisella hitaalla pelillä. Vastustaja käytti käsiään aika runsaasti ja kyynärpäätkin olivat hiukan korkealla. Jenny onnistui pyörähtämään irti ja Malle ajoi hyvin keskeltä sisään – saimme tilanteen kavennettua ja olimme maalin päässä. Laskuvirhe kostautui, kun yksi vastustaja sai kimppuunsa kolme meikäläistä ja näin jäi viivalle tilaa tehdä pahoja. Jenny B puolusti ennennäkemättömällä energialla. Emmi sai vielä lopussa kavennettua tulokseksi 7-5 tässä hiukan repivässä kamppailussa. Kokemattoman tuomarin ei ole helpointa tuomita näitä tiikereitä.

Isänpäivän aamuna kömmimme silmät sihrussa pelipaikalle – kuka aikaisemmin ja kuka myöhemmin, kun peliaikatauluja oli vekslailtu (tarvitaan siis sähköinen paperi, jotta jojo pysyisi mutkissa kärryillä). SK Mella oli edellisen päivän tappioiden jälkeen päässyt pelituulelle (vai olisivatko saaneet vahvistusta nuoremmilta siskoiltaan?) Ensimmäisen maalinsa he tekivät onnekkaasti kaukaa kaarella, mutta Minea tasoitti viivarikosta tuomitulla pilkulla. Hetken päästä Minean baletti toimi taas ja siirryimme johtoon. Kun ytterimme avusti pakkia puolustuksessa, jäi omalle tontille tilaa ja olimme maalin jäljessä. Sitten Emmi näytti miten maaleja tehtiin - vauhdilla laidalta ja nopea – siirryimme vuorostamme johtoon. Tolppaveto tuomittiin vastustajan maaliksi, jonka Minea kuittasi hyvällä ajolla luukusta sisälle – nyt ajoitus oli juuri sellainen kun sen pitääkin olla. Tauolle mentiin johtolukemissamme 5-4, kun vastustajan kaukoveto upposi lopussa. Toinen puoliaika alkoi vastustajan tasoituksella, joka oli mielestäni taas vain tolppaveto. Minea upotti armotta toisen pilkkunsa. Puolustuksemme jätti sitten  kaukovedoille kaksi kertaa tilaa, ja olimme taas maalin tappiolla. Minea kuittasi kaukaa ja Jenny B teki laidalta hyvän osuman. Johtomme meni pehmeään puolustukseen ja vastustajan 7 m heittoon. Otteemme herpaantui ja vastustaja rankaisi taas kaukaa yläkulmavedolla. Matildan pilkku viime hetkillä kavensi loppuluvut 10-9. Siirryimme latautumaan peliin luokan jumbosijasta.

Jumbomatsi alkoi vauhdilla, mutta molemmilla joukkueilla oli hätäilyä ja muutama tekninen virhe, ennenkuin kunnon hyökkäys saatiin aikaiseksi. Jenny A näytti, miten kuulalaakeri toimi ja avasi maalitilimme. Minea jatkoi puolinopealla ja Jenny A antoi namupassin Viljalle luukkuun viimeisteltäväksi – johtomme oli 3-0 ja kun puolustuksemme nyt piti, lisäsimme sitä tasaiseen tahtiin. Vilja sai hyvän katkon, Malle ajoi hyvin läpi. Sitten kämmäsimme  kahdesti jättämällä kaukovedoille tilaa. Anna kuitenkin lisäsi johtomme puoliajelle 6-2. Toinen puoliaika alkoi vastustajan kaukovetomaalilla, kun heitokättä ei saatu blokattua pois. Malle jatkoi vahvaa hyökkäsypään esitystään hyvällä ajolla. Sitten toistui tämän turnauksen suurin vaikeus – puolustuksen vastaanmeno unohtui ja kaukovedot upposivat taas kahdesti. Minea antoi taas tyylinäytteen irtipyörähdyksestä sekä vahvasta läpiajosta. Jenny A löysi hyvin Titan viivalta. Vastaanmeno unohtui taas ja hyvin maalissa pelannut Stina sai ottaa pallon verkosta. Jenny A ja Titta viimeistelivät loppuluvuiksi 12-6. Toivottavasti sama toistuu seuraavana viikonloppuna sarjaottelussa.

Kriitikkinä peleihin oli, että turhaa heitimme päin maalivahtia ja haaskasimme paikkoja. Peli pyöri ajoittain liikaa vasemmassa laidassa ja rullaus oli puolittaista, myös avauksissa pitää ensin katsoa molemmat laidat ja hahmottaa ensin etenijät kaukaa ja vasta sitten lähipelaajat – muuten kyllä yttereiden lähtöhalut heikkenevät, jos pitkiä avauksia ei tulekaan juoksijalle. Vahvan vastustajan vauhti pitää ottaa pois vastaannousulla. Skriinin teoriakaan ei aina olisi pahasta kaikille, sillä saimme muutaman kunnon sumpun, jossa olivat sekä viiva, centerhalv ja pakki.

Positiivista oli kuitenkin monta asiaa. Kunto kesti hyvin, kuulalaakereita tehtiin useita; ainakin Jenny A, Malle ja Vilja ovat saaneet sen aktiivikalustoonsa. Minea pyörähteli hyvin irti ja peli kulki nopeasti edelleen. Stina ja Anna pelasivat hyvin maalissa ja Titta pääsi tekemään viivalla töitä ja maaleja. Hyvää puolustusta oli paljon, erityisesti HIFK ottelussa eivät perinteiset maalintekijät päässeet rokottamaan kohtuuttomasti, kun Malle, Matilda ja Jenny A sekä Vilja tekivät työnsä erityisen hyvin. Nennen läpi ei päässyt kukaan ja Jenny B:llä oli myös terävä puolustus; viivamaaleja tehtiin meille hyvin vähän.

Maaliero otteluissa tuntuu antavan hiukan väärän kuvan tasosta, mutta menestys on pienestä kiinni. Nyt sitten toivomme potilaalle pikaista toipumista.

Syksyn 2008 alku

Kautemme alkoi kätännössä jo elokuun puolivälissä, kun aloitimme varovaisesti palautella mieleemme käsipallon saloja ulkona ruoholla salien ollessa vielä kiinni. Ajatus oli, että saisimme hiukan tuntumaa ennen syksyn ensimmäisiä trunauksia, Akilles- ja Dicken Cupeja. Näin kävikin ja kävimme Porvoossa syömässä Porvoon suklaasuukkoja kompensaatioksi otteluohjelmamuutoksista. Pelit menivät ”aika hyvin” ja vain voimat loppuivat kesken. Dicken Cupissa osaksemme tuli B-loppusarja, jossa pelasimme lopussa tasan Dickenin nuorempia vastaan.

Ensimmäisen syksyn sarjaottelumme hävisimme Kallahdessa HIFKille suhteellisen tasaisen ensimmäisen puoliajan jälkeen (5-2) selvästi; voima ja liike loppui sitten toisella puoliajalla HIFKin tullessa vahvasti ja fyysisesti. Missasimme kyllä puolisen tusinaa pilkkuakin; Oge totesikin, että päin maalivahtia ei juurikaan kannata heittää, eivät ne enää ehdi alta pois.

Viime sunnuntaina oli Ruskeasuolla vastassamme ensin KyIF ja heti sen jälkeen Dicken. Alussa panimme KyIFille hyvin kampoihin ja johdimmekin Matildan ja Jenny A:n maaleilla. Pian ottelu kääntyi kirkkonummelaisille. Vilja finttasi meidät vielä 5 min kohdalla tasoihin, mutta sitten aloimme olla hiukan hitaita vastaan nousussa, mikä kostautui sekä finttitilana että virheinä. Hyökkäyksessä ajot menivät hiukan sivuittain ja heittoyritykset karkasivat harakoille. Ero repesi ja jalka alkoi hiukan painaa. Toisen puoliajan aloitimme pirteästi kahdella maalilla, mutta sitten onnistumiset tyrehtyivät osaltamme yli 10 minuutiksi. Pelasimme pientä hyökkäyspeliä rullaten vain puoliksi ja hiukan hitaasti turhaan pomputtaen; paikkoja ei sillä syntynyt. Vastustaja taas pääsi käyttämään hyväkseen pehmeän puolustuksemme ja rokotti säännöllisesti aina kun emme nousseet terävästi vastaan. Lopussa kavensimme pilkulta, kun Emmissä roikuttiin ja Minea syötti kauniisti Viljalle, joka viimeisteli. Loppunumerot 22-8. Haluttuja finttejä ei juurikaan näkynyt, mutta kyllä ne vielä tulevat. 

Dicken otteluun lähdimme uudella asenteella. Dicken tosin otti salama-alun ja verkko heilui jo 14 s jälkeen. Jenny A kuittasi sen pilkulla. Nenne tasoitti nopealla 2- 2 ja Minea 3-3,4-4 ja vielä 5-5, kun vastaannousumme puolustuksessa takelteli. Puoliajan lopussa se terävöityi ja oli Viljan vuoro tasoittaa ensin 6-6 ja sitten 7-7 puoliajalle. Toinen puoliaika alkoi Dickenin maalilla Emmin hyvän yrityksen mennessä harmittavasti hiukan ohi. Kaveriavun puute kostautui. Jenny A  näytti nyt kauniin kuulalaakerin tasoittaen 8-8. Dicken siirtyi johtoon päästessään vapaasti heittämään, mutta Vilja pujotteli ahtaasta raosta vauhdilla läpi tasoitukseen. Jenny vei meidät pian johtoon kahdesti, joista toinen Emmin yrityksellään tienaamasta pilkusta. Ottelun käänne tuli Dickenin maalivahdin onnistuessa torjumaan uudesta rikkeestä tuomitun pilkun. Puolustusjalka painoi ja vastaannousu jäi tekemättä, yksi nopea ja yksi pilkku- ero oli runsaassa minuutissa venähtänyt 2 maaliin ja sitä emme saaneet kiinni, vaikka kaikkemme yritimmekin.  Vilja onnistui kaventamaan, mutta viimeiset vastustajan vahvat hyökkäykset päättyivät puolustuksen virheisiin ja maaleihin. Lopputulos oli 18-14 tasaisessa ja jännittävässä ottelussa. Dicken on kuitenkin mennyt hyvin eteenpäin; vauhtia peliin on tullut lisää.

Yhteenvetona voimme todeta, että kaksi lähes perättäistä peliä oli meille aika kova annos. Ajoittain näytti, että pieni väsymys iski. Kunto auttaa jalannousuun, ajoituksiin ja uskallukseenkin. Sovimmekin jo, että lauantaisin palaamme alkulenkkikantaan ja panostamme edelleenkin liikkeeseen, varmuuteen ja ajoituksiin sekä tietenkin fintteihin. Hienoa oli, että vakiveskarimme Titan ollessa sairaana saimme kuitenkin tolppien väliin iloisia kokelaita, jotka kaikki hoisivat tehtävän hienosti. Tastä vastuun otosta erityiset kiitokset Stinalle, Nennelle ja Annalle. 

Martti

Beachkäsisturnaus 23.8.2008 Turkkusess

Avasimme syksyn kauden Turussa rantakäsipalloturnauksella Ekvallan uimarannalla. Olimme valmentauneet siihen ainakin henkisesti kesän aikana uimarannoilla aurinkoa ottamalla. Niille jotka eivät ole lajiin perehtyneitä, kerrottakoon sangen tiivistetysti, että rantakäsistä pelataan pehmeällä hiekka-alustalla avojaloin ja kenttä on normaalia pienempi kuten on joukkuekin; kentällä on maalivahti ja neljä pelaajaa. Pallo on myös normaalia hiukan pienempi. Lisäksi kumpikin puoliaika on oma eränsä ja pisteitä maaleista tulee tekotavasta riippuen hiukan eri tavalla; maalivahdin kentällä tekemistä maaleista tulee lisäpiste kuten jopa varoituksistakin (miinus). Onnistunut japanilanen toisi kolme pistettä. Puoliaikavoittojen mennessä tasan pidetään kontrauskilpailu, jonka voittaja saa sitten yhden lisäottelupisteen.

Epävakaisen viikon jälkeen lauantai-aamu oli ihanteellinen, lämpötila juuri sopiva ja päivä puolipilvinen, kun olimme Ekvallan uimarannalla. Tutustuimme paikkaan, seurasimme yhden ottelun ihmetellen vaihtokuvioita ja lämmittelimme ennen Dickenin kohtaamista. Sitten olikin jo pelin vuoro.

Palasimme hyvän ensimmäisen puoliajan, mutta toisen vei jo Dicken, joten olimmekin yllättäen kontrauskilpailussa. Titta meni maaliin ja kolme kontraajaa asettuivat jonoon kummallekin joukkueelle. 1. kierros kontrauskilpailussa päättyi 2-2 ja sama homma otettiin uusiksi. Ja taas sama tulos. Sitten erotuomari päätti äkkikuolemasta jatkossa. Dicken aloitti, Titta torjui ja kun onnistuimme omassa kontrauksessamme, niin otteluvoitto oli meidän pistein 2-1. Hyvä aloitus meille.

Varttitunnin päästä kohtasimme Akilleksen ja suhteellisen tasainen ottelu päättyi kuitenkin meille pistein 3-0 eli veimme molemmat puoliajat nimiimme (tuloksissa 2-0?). Seuraava vastustajamme olikin tuttu HIFK, jossa oli enemmän pelissä. Johdimme ensimmäistä puoliaikaa pitkään vielä sen loppuvaiheilla, mutta HIFK sai eron kurottua kiinni maalivahtimaalilla (lisäpiste) ja tasoitti puoliajan. Toinen puoliaika olikin heidän hallintaansa ja pisteet menivät 1-0 heille.

PIFiä vatsaan aloitimme hyvällä puolustuksella ja peli oli tasainen. Loppusekunnilla tehty maaliamme ei hyväksytty ja ensimmäinen puoliaika meni siten tasan. Toinen puoliaika käytettiinkin vaihtoharjoitteluun ja sen vei PIF, ottelu heille 1-0.

Ensi kosketuksemme lajiin oli onnistunut. Emme olleet vastaantulijoita ja saaneet sevlästi nekuumme 3-0. Saimme oman pelimme kulkemaan oudolla alustalla ja erilaisilla kuvioilla ajoittain jopa erinomaisesti. Pallon ja liikkeen yhteispeli onnistui usein, vaikka alusta vaikeuttaakin ajoitusta merkittävästi. Titta pelasi hyvän pelin maalissa ja upeat oli myös se, että Neekin kävi yhden ottelun tolppien välissä.  Malle ja Minea pääsivät kunnolla läpiajoihin ja Nenne, Vilja, Anna, Jenny B, Matilda urakoivat sekä puolustuksessa että hyökkäyksessä. Erityisesti Stina oli elementissään yritteliäänä ja nopeana laidalla.

Kotimatkalla fiilistarkistuksessa autokunta oli sitä mieltä, että ensi vuonna tullaan uudelleen, jos vain suinkin mahdollista.

-Martti-

Tulokset

Kuva

Eken Cup 13.-16.6.2008

Maalla, merellä, Ekenissä...

Ajatus Ekeniin (12.6-16.6.2008) lähdöstä oli jo syksyllä lähes hylätty, mutta tammikuussa yksien treenien jälkeen Minea jäi pukkarissa ihmettelemään, emmekö olisikaan menossa Ekeniin. Ajatus oli varmaan kypsynyt, sillä lähes kaikki antoivat ajatukselle siunauksensa pikaisesti ja kriittiset varaukset päästiin tekemään sekä laivalle että hotelliin. Kokoonnuimme siis tuulisena torstaina lähtöaikeissa satamaan ja saimme jaettua lipareet. Yllätys oli, että jako meni tasan. Laivalla menimme yhteiselle illalliselle siihen myöhäisempään (vai oliko se nyt aikaisempaan) kattaukseen, johon olimme kuitenkin onnistuneet saamaan paikat kaikille.

Perjantaiaamuna suunnistimme satamasta suoraan pelipaikalle Gubbängeniin ja pääsimme totemaan, että perinteinen puistoparkki oli jäänyt rakennustyömaan alle. No, haasteitahan olimme tulleet hakemaan. Pystytimme tukikohtakatoksen scouttien löytämään paikkaan ison vihreän katveeseen ja aloimme pikkuhiljaa valmistautua lämmittelyyn. TT nappasi tytöt huomaansa ja tukijoukot saivat keskittyä vapaaseen spekulaatioon.

Ensimmäinen vastustajamme oli meille ennalta täysin tuntematon Wasaiterna. Lähdimme varovaisesti tunnustellen peliin. Tunne tuntemattomuudesta oli taas varmaan molemminpuolinen, sillä myös Wasaiitit tuntuivat kovin varovaisilta. Tämä heijastui puolustukseemme, sillä tytöillä oli alussa suuria vaikeuksia muistaa pitää käsiä ylhäällä, vaikka siitä koitimmekin heitä muistuttaa. Saimme hiukan vauhtia peliin ja Jenny A paukutti jo toisessa hyökkkäyksessämme ylärimaan. Vastustaja kuitenkin maalasi puolustajan viivarikon seurauksena pilkusta ensimmäisenä, kun rebarin poiminta unohtui. Malle pääsi onneksi kuittaamaan ja teki turnauksen ensimmäisen maalin joukkueellemme. Emmi näytti kauniin pujotteluläpiajon, jonka vastustaja kuittasi ollen taas nopeampi rebarissa. Malle jatkoi ja vei meidät maalin johtoon, mutta myöhästynyt puolustuksemme johti tasoitukseen. Vilja ja Jenny A pelasivat hyvin yhteen ja löysivät toisensa; olimme taas maalin johdossa. Vastustaja otti 2 minuuttisen ja Malle maalasi taas. Vastustajan puolustus jätti luukkuja, jotka Jenny A ja Malle käyttivät hyväkseen. Puolustuksessa Emmi blokkasi hyvin heiton. Kun Jenny ja Nenne vielä onnistuivat, oli puoliaikatilanne meille selvä 10-5. Vastustajaa oli herätelty tauolla ja he aloittivat takaa-ajonsa, kun me epäonnistuimme muutamassa omassa ratkaisussamme. Puolustimme hiukan pehmeästi ja olimme hiukan nukuksissa. Onneksi Titta torjui viivarikosta annetun pilkun ja Malin hoisi pilkun rebarista, niin johtomme ei vielä kadonnut. Otteluvihellys pelasti meidät 13-11 voittoon. Hei, me voitettiin avausottelumme – riemu oli katossa, vaikka ulkona oltiinkin.

Perjantain toinen ottelumme oli Skånelaa vastaan. Puolustuksemme lähti hyvin liikkeelle alussa ja ketään ei päästetty karkuun. Jenny A onnistui kuitenkin yllättämään vetämällä ajosta terävän underarmskastin. Seuraavat kaksi maalia urakoi Malle painamalla sisulla läpi luukuista. Vastustaja avasi maalitilinsä, kun päästimme pallon karkaamaan sekä kavensi ja tasoitti, kun puhe puolustuksessa unohtui ja viivapelaaja jäi vapaaksi. Nenne tsemppasi laidalta hyvin. Vilja onnistui ajamaan pienestä raosta ja puoliajalle menimme yhden maalin johdossa. Minea aloitti toisen puoliajan vahvasti. Emmi tsemppasi. Sitten tuli takaisku kaaripallon muodossa. Väsymys alkoi ilmeisesti painaa ja pelistä katosi nopeus. Kummassakin päässä puolustus piti. Skånela onnistui tasoituksessa toisen viivapelaajan avulla. Tilanne oli äärimmäisen tiukka. Saimme pilkun vastustajan virheestä, minkä Minea upotti kovalla takarautavedolla (onneksi tuomari oli tarkka). Anna teki hyvän ratkaisuyrityksen. Sitten vastustaja sai viivarikosta pilkun, mutta heitti sen ohi. Paine oli liian kova. Niukka voitto meille 6-5. Päivän saldo kaksi tiukkaa ottelua ja kaksi niukkaa voittoa; ei paha. Palkinnoksi tytöt saivat kivat vihreät kesälippikset; tästä suuri kiitos Lotalle, Intersportille ja Pumalle. Jojo pääsi tällaisen päivän aikana opettelemaan tuulettamista; toivottavasti voitot eivät jääneet tähän.    

Kömmimme illaksi hotelliin majoittumaan. Hotelli olikin kiva yllätys, rauhallinen ja siisti. Ruokailimme ja ihmettelimme annoksien kokoa. Koitimme päästä ajoissa nukkumaan ja karistamaan ensimmäisen päivän väsymyksen, jotta aamulla olisimme taas iskussa. Aamu tuli ja aamiainen oli riittävä vaikka askeettinen. Koska pelit olivat iltapäivällä, jäi kaikille aikaa touhuta omiaan. Pelipaikalla pääsimme onnellisina toteamaan tukikohtamme olevan tallessa. Vihreä-valkoinen ei ollut houkutellut ketään paikallista kädentaitojen kokeilemiseen.

Illan ensimmäinen vastustajamme oli HK Tyrold. Minea pääsi yllättämään vastustajan heti alussa ajamalla luukusta sisälle, mutta sen jälkeen puolustus tiivistyi ja koveni. Minean pyörähdys toimi ja toi meille 2-0 johdon. Vastustajakin osasi fintata ja pääsi kaventamaan. Myös heidän laiturinsa osasivat heittää ja peli tasoittui. Minean ja Stinan onnistumisten avulla olimme kuitenkin taas kahden maalin johdossa. Sitten unohdimme vastaantulon ja annoimme hyvän tilan heitoille. Tilanne tasoittui ja puoliajan lopusssa hyvä söttö viivalle jätti meidät takaajoasemaan, vaikka Matilda yritti aktiivisesti laidalta ratkaisuja. Toinen puoliaika alkoi puolustuksemme vuotamisella ja passivisuudella. Vastustaja pääsi tekemään maaleja meidän oman pelimme hidastuessa hyökkäyspäässäkin. Emme saaneet kunnolla heittoyrityksiä ja tuntui siltä, että usko oli mennyt. Emme ajaneet sisään vaan muurin suuntaan.  Putosimme nopeissa kyydistä. Matildan kavennusmaali oli pieni lohtu, kun toinen puoliaika meni vastustajalle 6-1; hävisimme siis luvuin 11-5. Mutta joku ottelu oli jo pakko hävitäkin.

Alkulohkon viimeisessä  ottelussa saimme vastaamme Handens IK:n. Juuri ennen ottelun alkua alkoi sataa, ja tuomari halusi päästä aloittamaan ottelun mahdollismman nopeasti. Se tietysti sopi, kastuminenhan loppuisi nopeammin. Lämpötila ei onneksi vielä laskenut aivan alas. Sade vain yltyi ja tuomarit hakeutuivat sateensuojaan kuten muutkin. Kenttä muuttui entistä liukkaammaksi ja palloa oli lähes mahdotonta pitää näpeissä. Kummankin joukkueen hyökkäykset oli helppo torjua, kun heitot menivät minne sattui. Handens onnistui tässä vähämaalisessa ottelussa pari kertaa meitä useammin ja vei ansaitun voiton. Kuivalla kentällä ero olisi ollut vielä suurempi, kun vastustaja oli meitä selvästi fyysisempi. Ottelun jälkeen vastustajan tytöt innostuivat leikkimään mutapainia, mistä pyykkärit varmasti ilahtuivat. Me lähdimme sulattelemaan ja kuivattelemaan TT:tä, joka urheasti johti joukkojaan turvautumatta sateenvarjoon. Suihkutimme tytöt puhtaiksi ja lämpöisiksi sekä hoisimme nyrkkipyykillä varusteet jokseenkin säädyllisiksi seuraavaa ottelua varten. Onni on asua hotellissa ja mennä porukassa pizzalle.

Sunnuntain ottelumme oli taas iltapäivällä. Vastassamme oli Klaipeda RK. Tytöille oli ”salaa” luvattu voitosta Gröna Lund -keikka. Jonkinmoinen hermoilu näkyi heti otteissa pallon karkailuna ja epävarmuutena. Ratkaisuyrityksiin ei lähdetty. Tämä saattoi tietysti johtua siitä, että pelinohjaus oli jäänyt vähemmän kokeneille. Puolustuksemme muuttui passiiviseksi ja nukahteluja sattui. Näistä vastustaja sitten rokotti. Luukuista ajettiin esteettä läpi ja viivapelaaja hassutti meitä. Olimme ensimmäisen puoliajan alun hätää kärsimässä ja 0-4 tappiolla, vaikka ajoittaista Annan, Jennyn ja Emmin hyvää yritystä olikin. Emmi onnistui meistä ensimmäisenä ja sai mukaansa Mallen ja Minean. Näin saimme kurottua puoliaikatilanteeksi 3-4. Toisen puoliajan vastustaja aloitti helpolla läpiajolla puolustuksen päästäessä hänet vapaaseen heittotilanteeseen. Matilda kavensi. Titta otti taas tärkeän pilkun ja piti maalieron kurissa. Viivapelaaja osoitti taas vaarallisuutensa ja olimme kohta jo kolmen maalin takaa-ajossa tavallisesti tarkkojen tuomarien erehtyessä viivamaalissa. Jenny A näytti heittovoimansa osumalla kaukaa. Vastustaja pääsi kuitenkin kuittaamaan tämän. Stina onnistui kaventamaan laidalta ja tässä vaiheessa kahden maalin takaa-ajoasemassa tilapäisvalmentaja päätyi ratkaisuun ”kaikki pois”.  Anna sai liikkuvuudellaan katkon, jonka Vilja sisuuntuneena hetki sitten tehdystä rajusta taklauksesta viimeisteli maaliksi, tasoitti ja teki vielä kolmannenkin. Olimme päässeet peliin mukaan jo hiukan toivottomalta tuntuneen tilanteen jälkeen.

Maanantaiaamuna B-neljännesväliserässä vastassamme oli Sannadals SK. Alku oli kovaa yritystä ja puolustusta molemmin puolin, jossa Sandaalit veivät alussa pitemmän korren. Titta piti taas meitä pystyssä, kun puolustus oli hiukan myöhässä. Emmi teki kovasti työtä puolustuksessa, mutta vasta Vilja onnistui kaventamaan tilanteen 1-3. Jennyn tsemppi toi meille pilkun, jossa Vilja onnistui. Puoliajalla olimme 2-4 tappiolla. Toisella puoliajalla vastustaja maalasi kerran viivalta ja toisen kerran hitaasta vastaanmenosta, kirimme koko ajan Emmin, Minean ja Mallen voimin, mutta aika loppui hiukan kesken, kun pakettimme alkoi jo pitää.  Niukka 4-6 tappio ja siirryimme paluumatkavalmisteluihin. KyIF sai kokea saman kohtalon omassa varttifinaalissaan. Sannadals voitti sitten lopuksi B-finaalin.

Pelillisesti turnaus oli meille hyvä – kaikki tytöt olivat pelanneet hyvin ja venyneet, ottaneet vastuuta ja yrittäneet. Kaikki olivat käyneet kykyjensä rajoilla ja varmasti niiden ylityksiäkin oli ollut. Pitkä turnaus oli viety upeasti läpi. Pienen varjon reisulle heittivät automurrot hotellimme parkkipaikalla, mutta onneksi autot saatiin ajokuntoisiksi je kenenkään matkanteko ei katkennut loppujen lopuksi niihin. Paluumatkalla pääsimme taas nauttimaan yhteisestä illallisesta ja seurustelusta. Calle piti kauniin puheen ja palkitut kiittävät saamistaan huomionosoituksista. Suuret kiitokset mukana olleille (ja myös poissaolleille) vanhemmille; reissu seurassanne oli mitä mukavin.

Terveisin Martti

Ottelutulokset

Kuvat